Tänä vuonna rasisminvastaisella viikolla nostamme esiin kokemuksia ja tarinoita romanien arjesta. Onko maailma yhdenvertainen ja oikeudenmukainen, kun puhumme opinnoista, työharjoitteluista ja työelämän mahdollisuuksista? Tätä on hyvä pysähtyä ajattelemaan.
Nuoret istuvat hiljaisina ja ujoina, mutta katsellen ympärilleen hymyillen. Regina Lindgren ja Sandra Bollström ovat tuttuja keskenään, koska alueen romaniyhteisö on tiivis. Aiomme keskustella syrjinnän ja ennakkoluulojen tuomista haasteista koulu- ja työmaailmassa.
– Opiskelen nyt toista vuotta hiusalaa ja valmistun siis parturi-kampaajaksi, kertoo Sandra opiskelustaan.
– Minulla on menossa ensimmäinen vuosi ravintola-alalla, opiskelen tarjoilijaksi, Regina toteaa.
Opintojen alkaessa ennakkoluulojen ja syrjinnän vivahteita tuntui enemmän. Ne näkyivät esimerkiksi pitkinä tai tietynlaisina katseina.
– Sitä ei enää huomaa samalla tavalla. En ensin tuntenut koulusta ketään, mutta kyllä sieltä nyt on saanut kavereitakin, Sandra lisää. Reginakin kertoo löytäneensä uusia kavereita koulun kautta.
Voiko hame olla esteenä harjoittelupaikan saamiselle?
Kysymys tuntuu omituiselta, mutta on aika oleellinen. Ammattikouluopinnoissa työharjoittelut aloitetaan jo ensimmäisenä opintovuotena, joten nuoret suuntaavat ajatuksiaan työelämään ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin.
– Opettaja auttoi minua löytämään ensimmäisen harjoittelupaikan. Pääsin tarjoilijaksi Oulun teatterin yläkerrassa sijaitsevaan teatteriravintolaan, Regina kertoo.
– Minulla oli vaikea löytää ensimmäistä harjoittelupaikkaa, koska kolmannen vuoden opiskelijat hakivat harjoittelupaikkoja samaan aikaan. Harjoitteluun olisi pitänyt hakea kampaamoon, mutta päädyin parturiin, koska kampaamot eivät tulleet valinneeksi minua, Sandra kuvailee haasteellista tilannetta.
Sandran kohdalla haasteet saattoivat liittyä siihen, ettei hän ollut muihin hakijoihin verrattuna yhtä pitkällä opinnoissaan, mutta valintoihin on saattanut vaikuttaa myös kuuluminen romaniyhteisöön. Työelämän todellisuus ja ennakkoasenteet tulevat näkyviin nopeasti.
– Työvaatetuksesta keskusteltiin jo haastattelussa, mutta se on kyllä ymmärrettävää ravintola-alalla, Regina kuvailee romanitaustan esiin tulemista omalla kohdallaan.
– Minä sain pitää omat vaatteeni, hameeni, parturissa työskennellessä. Se ei ollut mikään ongelma. Asiakkaina oli myös romaneja, joten se sopi hyvin, Sandra kertoo.
Kouluympäristössäkään hameisiin suhtautuminen ei ole yhdenmukaista ja selkeää, mutta joukosta löytyy opettajia, jotka suhtautuvat myönteisemmin hameeseen myös asiakaspalvelupäivinä. Erilaiset ohjeet ja suhtautumistavat ylläpitävät ennakkoluulojen ja syrjinnän asetelmia.
Nuorilta löytyy ymmärrystä työvaatteiden vaatimuksiin, mutta osaako työelämä tarjota ymmärrystä vastavuoroisesti? Romaninaiselle voi olla ahdistavaa palvella romaniasiakkaita perinteisestä asusta poikkeavassa vaatetuksessa, vaikka se kuinka olisi valtaväestölle normaalia. Osataanko tätä huomioida työpaikoilla ja erilaisissa työtehtävissä?
Suhtautuminen naisten vaatetukseen vaihtelee toimialasta ja työpaikastakin riippuen. BusinessOulun verkostoyhteistyön koordinaattori Jaana Pasma pohtii aiheesta aikaisemmin käytyä keskustelua.
– Joskus hahmoteltiin kompromissiratkaisuksi hieman lyhyempää hametta, jossa romaninaisen olisi hyvä olla, mutta joka olisi myös turvallisuuden näkökulmasta sopiva erilaisissa tehtävissä.
Riittääkö sinnikkyys työelämään pääsemiseksi?
Jaanalla on vuosien kokemus romaniyhteisöä koskevasta valtakunnallisesta ja alueellisesta verkostoyhteistyöstä. Hän tunnistaa erilaiset ennakkoluulot, jotka vaikeuttavat romanien arkea, opintoja ja työllistymistä.
– Nykyisin romaninuoret opiskelevat aiempaa enemmän. Työkokemusta ei kartu, jos ei saa töitä. Työmarkkinoiden tulisi nähdä nuorten potentiaali. Edistetään nuorten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta työmarkkinoilla tarjoamalla työn tekemisen mahdollisuus, Jaana ajattelee.
Sandralla on jo tiedossa seuraava mahdollinen työharjoittelupaikka, johon hän on aikeissa soittaa. Se jännittää, että muistaako sanoa kaiken tärkeän. Kysyttäessä, että huolestuttaako häntä romanitaustan vaikutus työharjoittelupaikan löytämiseen, Sandra vastaa:
– No joo.., koska on käynyt niinkin, että puhelimitse jokin harjoittelupaikka on jo luvattu, mutta tavatessa sanotaankin, ettei sittenkään onnistu.
Reginalla on edessään seuraavan harjoittelupaikan etsintä ravintola-alalta. Epävarmuudesta ja ennakkoluuloista huolimatta nämä nuoret naiset korostavat sinnikkyyden tärkeyttä.
– Ei saa antaa periksi. Ja aina voi kouluttautua lisää, jos oma juttu ei löydykään ensimmäisestä valinnasta. Pitää jaksaa uskoa omiin mahdollisuuksiin, Sandra toteaa.
Regina ja Sandra suhtautuvat tulevaisuuden mahdollisuuksiin avoimin mielin ja saavat tukea myös vanhemmiltaan. Heidän tavoitteinansa on suorittaa ammattitutkinto, tehdä töitä ja selvittää sitten, jos kiinnostuksen kohteet vievät vielä uusiin opintoihin.
– Jos vain taivas olisi rajana, psykologina voisi olla mielenkiintoista työskennellä. Psykologia on jostain syystä kiinnostanut minua aina, kuvailee Sandra hymyillen.
– Nykypäivän työmarkkinat muuttuvat ja kehittyvät nopeasti, mikä oikeastaan tarkoittaakin sitä, että nuoret opiskelevat usein useamman kuin yhden tutkinnon, jatkaa Jaana pohdintoja.
– Kaikki omaa paikkaansa työmarkkinoilla aktiivisesti etsivät romanit raivaavat tietä seuraaville, sanoo Jaana sinnikkyyteen viitaten. Hän tunnistaa työelämän asenteellisuuden, mutta on nähnyt asenteiden myös muuttuvan, kun persoonaan on päästy tutustumaan ja osaamista näyttämään.
Sinnikkyys edellyttää kykyä haaveilla. Pohtiessamme mukavaa kesätyöpaikkaa, listaavat Regina ja Sandra jätskikopin, kahvilan ja kukkakaupan. Kuulostaa ihanilta kesätyöunelmilta. Jotta haaveista voisi yhdenvertaisesti tulla totta, haluavat nuoret lähettää viestin työelämään:
– Älä katso edessäsi olevaa ihmistä kulttuurin tai vaatteiden kautta, vaan näe hänet ihmisenä.